Mietin tuossa mikä olisi hyvä aihe nostaa esille. Taitaa
vain olla niin että tässä työssä näitä aiheita riittää mistä kirjoittaa. Aina
sattuu ja tapahtuu. Lisäksi media nostaa mielenkiintoisia asioita esiin tuon
tuosta. Kuitenkin ajattelin tässä töiden lomasta ottaa kantaa tai lähinnä tuoda
omaa mielipidettä julki seuraavasta uutisesta,
mikä nyt on jo muutaman päivän ikäinen.
Eli Poliisit nukkuivat putkatiloissa. No juu tästähän on sitten
uutisoitu ja otettu kantaa korkeampia poliisivirkamiehiä myöten. Ihan täysin en
poliisien työvuorojen pituuksia tiedä, mutta luulen niiden lähentelevän näitä
omien vuorojen pituuksia. Tehtävä määrät
sen sijaan tiedän aika tarkasti. Oman kokemuksen kautta ja useita poliiseja
tuntien. Onpa käynyt niinkin, että poliiseja on siirtynyt takaisin tänne omalla
puolellenikin, koska työmäärä ja tahti ovat aika hurjissa lukemissa. Sitten kun mietitään vielä mitkä, ovat
määrärahat poliiseille tänä päivänä, niin saadaankin mielenkiintoinen yhtälö
aikaan. Tehtäviä täytyy priorisoida ja poliisit keskitetään suuriin keskuksiin
eli kaupunkeihin. Saa siinä sitten odotella maakuntaan poliisia, kun nämä
voivat olla parhaillaan jopa satojen kilometrien päässä. Tähänhän tosin
sairaankuljetuskin on menossa, otetaan ambulanssit syrjäseuduilta pois ja
keskitetään kaupunkeihin. Valtion suuria neronleimauksia on tähän samaan sitten
miettiä matkakulukorvausten karsimista, joten eipä sinne syrjäkylille taida
enää työntekijöitäkään löytyä. Hieman taas karkaa aihe, mutta jatketaanpa edellä
mainitusta toiste. Mutta se minun kantani putkassa nukkumiseen? Mikäli poliisille joskus rauhallisempi hetki
suodaan, niin miksei poliisi voisi hieman oikaista selkäänsä? Tuskinpa yksikköä
on laitettu pois ”kierrosta” eli on siis hälytettävissä. Vai olettaako kansa,
että me kaikki vastaavanlaista työtä tekevät istumme autoissa odottamassa
hälytystä? Pitäisikö poliisin partioida jatkuvasti, jotta tuntisimme olomme
turvatuksi? Olisiko turvattomuuden tunne perua jostain muusta, kuin siitä että
meitä aina olisi joku valvomassa? Onko siis yhteiskunta, jossa ”isoveli” valvoo
kaikkea se turvatuin vaihtoehto? Niin… Olivat ne nukkuneet poliisit kytkeneet
putkan kameran irti…
tiistai 13. joulukuuta 2011
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Mielenterveyttä
Ajattelinpa ensin etten vapaapäivinä tänne kirjoittaisi
mitään. Kuitenkin osui silmiin Kalevan uutisointi Oulun mielenterveyspalveluiden jonojen
purkamisesta. Sinänsä itseä koskeva
kirjoitus, kun tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta mielenterveyspotilaiden kohtaaminen.
Kummallinen jako nykyään käynyt, kun ennen mielenterveyskeikalle piti olla
tieto potilaan mt-ongelmista jo valmiiksi tiedossa. Poliisi tarkasti ennen nämä
muut ilmoitukset ja osin nykyäänkin, varsinkin jos soittaa hätäkeskukseen ja
uhkaa itsetuhoisuudella. Nykyään tuntuu, että sairaankuljetus hälytetään
kohteeseen etupainotteisesti. Toki poliisi tukee, mikäli kyseessä on selkeä
uhkatilanne. Kuitenkin jos kunnolla jossitellaan, niin tässäkin on eroja.
Kynnys soittaa hätäkeskukseen on laskenut ja näkyy etenkin
mielenterveysongelmissa. Mitenkään väheksymättä ihmisten ongelmia, mutta osa on
täysin sellaisia jotka tulisi hoitaa oman terveysaseman tai vastaavan kautta.
Onko sitten hoitoon pääsy helppoa? Kalevan uutisoinnin mukaan se on helpottunut
Oulussa. Kokemukseni mukaan se on toiminut tähänkin mennessä kohtalaisen hyvin,
mutta asiakas kunta on kuitenkin tasaisesti kasvanut. Missä siis syy? Onko syy
tietämättömyydessä, mistä hakea apua vai onko ihmisten ongelmat lisääntyneet
viime aikoina? Varmaankin kumpaankin kysymykseen vastaus on kyllä.
Mikäli sattuu sinne hätäkeskukseen soittamaan ja mekin sinne
paikalle saavumme tilannetta selvittelemään, niin harvoinpa ketään olen
jättänyt lääkärille viemästä. Jotenkin ihmistä, joka kertoo tällaisista
ongelmista on hankala jättää kotiin, ilman varmuutta asiakkaan aikeista. Toinen lisäävä seikka mielenterveyspotilaiden
kohtaamiseen ovat lääkärit. Ymmärrän kyllä, että kun se M1 kirjoitetaan, niin
silloin kuljetus tapahtuu ambulanssilla tai toisin sanoen terveydenhuollon
valvonnassa. Kuitenkin nykyään tuntuu tuo M1-lähetteen kirjoittaminen olevan
tapa eikä poikkeus. Toivottavaa olisi kuitenkin tehdä ne somaattiset
tutkimukset tarpeeksi huolella, jotta asiakasta ei tarvitsisi pallotella
somatiikan ja psykiatrisen alan välillä. Täysin turhaa resurssien haaskausta
molemmin puolin. Sitten tuosta lähetteestä sen verran vielä, että kukahan sen
saa kirjoittaa? Tällä hetkellähän se menee niin, että vain virkalääkäri saa
tuon kyseisen tarkkailulähetteen kirjoittaa.
Keikkalääkäreillä ja yksityissektorin lääkäreillä ei tuota oikeutta,
ainakaan vielä ole. Kuitenkin he tätä ahkerasti harjoittavat, ehkä hieman liiaksikin…
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Pikkujoulu piknik
Osasi taas kyllä työllistää ja heti kunnolla. Varmaan ihan hyvä tapahtuma ollut, mutta vuodesta toiseen sama kaava näyttää toistuvan. Ihmeteltiin tuossa työparin kanssa, että kesällä rotuaari piknikissä osataan kyllä yleensä käyttäytyä, mutta pikkujouluissa sitten taas ei. Uskomattomassa humalassa ollaan, vaikkei ihan kauheita alkometriin puhalletakaan. Johtuisko sitten siitä, että otetaan harvoin ja sitten kun otetaan niin otetaan kunnolla. Voin vain ihmetellä sitä tunnetta, kun aamulla herää päivystyksen käytävältä tai parhaassa tapauksessa poliisin tiloista. Niin Oulussahan ei selviämisasemaa ole. Kuitenkin ihan järkeviä tai siis ihan ihmisen näköisiä ihmisiä, kunnon vaatteissa ja muutoinkin habitukseltaan "mallikansalaisia" saanut kuljetella/hoitaa. No olkoon, ettei mene liiaksi alkovalistukseksi. Toki kyllä itsellekkin ajoittain maistuu, etten minä lasiin sylje.
Törmäsinpä tuossa hätäkeskus uudistuksesta kertovaan uutiseen. Pakko tähän laittaa, kun kokemusta asiasta ihan omaltakin kohdalta. Nythän pitäisi homman toimia, niin että lähin ja tarkoituksen mukaisin yksikkö lähetetään avun tarvitsijan luo. Tuossa jutussa tulee se tunne, että hätäkeskukseen soittava ei ole itse osannut kertoa tarkkaa sijaintiaan. Varmaan osin näinkin, mutta väittäisin että osin vika löytyy sieltä luurin toisesta päästä eli hätäkeskuksesta. Olenpa itsekin käynyt ovelle kolkuttamassa keskellä yötä ja saanut hämmentäviä katseita asukkailta "ei tänne mitään" ambulanssia ole tilattu. Soitto kohteeseen on paljastanut kohteen olevan n. 300 kilometrin päässä. Suotavaa toki olisi soittajan tietää missä on ja harvaan asutulla seudulla ne koordinaatit olisivat tärkeät. Tuossa muuten tiedote tapauksesta, josta uutinen. Nyt ei tietenkään varsinaisesti mökkikausi ole, mutta mökin seinälle olisi kätevää nuo koordinaatit hommata esim. täältä. Toki arvostan hätäkeskuspäivystäjiä noin yleensä ja ymmärrän täysin meneillään olevan muutoksen heidän työssään. Hieman hullulta tuntuu, että ministeriöt sanelevat ohjeitaan ilman kunnollista kenttätuntemusta. Hieman eri asia on kentällä tapahtuva työ, kuin kauniisti paperille piirretyt kuviot.
Törmäsinpä tuossa hätäkeskus uudistuksesta kertovaan uutiseen. Pakko tähän laittaa, kun kokemusta asiasta ihan omaltakin kohdalta. Nythän pitäisi homman toimia, niin että lähin ja tarkoituksen mukaisin yksikkö lähetetään avun tarvitsijan luo. Tuossa jutussa tulee se tunne, että hätäkeskukseen soittava ei ole itse osannut kertoa tarkkaa sijaintiaan. Varmaan osin näinkin, mutta väittäisin että osin vika löytyy sieltä luurin toisesta päästä eli hätäkeskuksesta. Olenpa itsekin käynyt ovelle kolkuttamassa keskellä yötä ja saanut hämmentäviä katseita asukkailta "ei tänne mitään" ambulanssia ole tilattu. Soitto kohteeseen on paljastanut kohteen olevan n. 300 kilometrin päässä. Suotavaa toki olisi soittajan tietää missä on ja harvaan asutulla seudulla ne koordinaatit olisivat tärkeät. Tuossa muuten tiedote tapauksesta, josta uutinen. Nyt ei tietenkään varsinaisesti mökkikausi ole, mutta mökin seinälle olisi kätevää nuo koordinaatit hommata esim. täältä. Toki arvostan hätäkeskuspäivystäjiä noin yleensä ja ymmärrän täysin meneillään olevan muutoksen heidän työssään. Hieman hullulta tuntuu, että ministeriöt sanelevat ohjeitaan ilman kunnollista kenttätuntemusta. Hieman eri asia on kentällä tapahtuva työ, kuin kauniisti paperille piirretyt kuviot.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Valvomista
Taas vaihteeksi huomaa valvoneensa läpi yön, kun kyytiä tuntuu taas olevan. Mitenkään kovin yllättävää tuo ei tietenkään perjantai-lauantai yölle ole. Sitten vielä pikkujouluja tähän päälle, niin hommahan on sitä myöten paketissa. Asiakaskunta onkin rakentunut tälle yötä humalaisista, joilla kaatuiluja ja intoksikaatioita. Näitä sitten kuskailet pitkälleen yhteispäivystyksen käytäville ja hoitajat tykkää. No onhan meillä ihan muutama oikeakin potilas löytynyt, joten valittaa ei voi. Liikenneonnettomuutta ja synnytystä. Tosin ei autoon syntynyt ja kolarissakin ollut oli humalassa. Kauheasti ei jaksa yllättää viikonloppuisin nuo kännissä ajelijat, jos nyt ei muutenkaan. Mikähän kumma siinä meitä Suomalaisia viehättää tuossa kännissä ajamisessa? Rahaa ei taksiin löydy, kun pitää se yksi olut vielä saada ja pizza siihen päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)