Sairaanhoitajan some ohjeet ja vähän ensihoitajankin

Huomasinpa että sairaanhoitajaliitto oli julkaissut sosiaalisen median eettiset ohjeet. Ihan järkevältä vaikuttavat, kun ajattelee somea ja potilastyötä. Itse olen pyrkinyt aina siihen, ettei kirjoituksiani pystytä liittämään mihinkään yksittäiseen hoitotilanteeseen tai potilaaseen.  Ennen kaikkea some ja verkko on ollut minulle työkalu ajanhermolla pysymiseen. Tietysti poimitun tiedon käyttö potilaiden hyväksi on osa hyötykäyttöä. Samalla on kuitenkin tarjoutunut mahdollisuus avata ulkopuolisillekin tätä maailmaa. Voisi kait puhua omien ajatusten kanavasta. Lisäksi tuo verkostoituminen on yksi tekijä. Vaikka tuon voikin mieltää varsin trendikkääksi sanaksi. Mutta laitanpa tännekin nuo ohjeet ja muutaman oman kommentin oheen.

1. Käytä potilaan hyväksi

”Kehitä työnantajasi kanssa potilaita hyödyttäviä sosiaalisen median välineitä. Ilman niitäkin voit hyödyntää sosiaalista mediaa potilaidesi eduksi jakamalla siellä potilaita hyödyttävää tietoa ja konsultoida kollegoita heidän osaamisalueillaan.”

Omalta kohdaltani täytyy todeta, että oma työantajani on nähnyt somen jonkinlaisena peikkona. Pelko johtuu varmasti siitä, että työnantaja ei uskalla luottaa siihen mitä työntekijä verkkoon laittaa. Tuohon nyt onneksi on hieman parannusta tullut ja valoa muutenkin tunnelin päässä näkyvissä.

2. Muista ammatillisuus potilassuhteissa

”Kirjoita potilaista aina kunnioittavasti, äläkä jaa mahdollisesti loukkaavia kirjoituksia, kommentteja tai audiovisuaalista materiaalia. Älä hoida sosiaalisessa mediassa potilassuhteisiin liittyviä asioita, jollei käyttämäsi media ole sitä varten tarkoitettu. Harkitse tarkoin, ryhdytkö yksityisillä kanavillasi kaverisuhteisiin potilaiden kanssa.”

Potilas kontaktit kuuluvat työaikaan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että potilaani lukevat tai seuraavat minua verkossa. Kuitenkin osin tästä syystä haluan säilyttää pienen anonymiteetin. Mielestäni loukkaava kirjoittelua ylipäänsä ketään kohtaan ei ole asiallista toimintaa.

3. Muista salassapito- ja vaitiolovelvollisuus

”Älä jaa mitään kuvia tai tiedostoja työtilanteista ilman osallistujien lupaa. Huomioi työpaikkasi ohjeistus asiasta. Opetus- tai konsultointitarkoituksessa kirjoittaessasi pyydä potilaalta lupa hänen tietojensa käyttöön tai muuta yksityiskohtia niin paljon, ettei tunnistaminen ole mahdollista. Älä koskaan julkaise suljetuissakaan ryhmissä potilaista tietoja, joista heidät voidaan tunnistaa.”

Tämähän on selvä asia. Joskus vain tulee mieleen, että ajatellaanko tuota päinvastoin. Juu meillähän on julkinen työ ja muuta. Oma naamakin on näissä tv ohjelmissa näkynyt. Mutta onpa näkynyt sitten täällä somen ja verkon puollakin ihan toisissa yhteyksissä vaikka onkin liitetty työtehtäviin. Mieleen tulee nyt jutut tuolta kolaripaikoilta mistä on ”yritetty” hätistellä puhelin kuvaajia pois. Ihan oikeasti me olemme töissä siellä ja ennen kaikkea se potilaan intimiteettisuoja. Vai tuntuisiko se hyvältä, että olet onnettomuuden uhri ja sieltä muutama utelias saapuu kuvia ottamaan.

4. Huolehdi omasta turvallisuudestasi ja yksityisyydestäsi

”Käytä vahvoja salasanoja ja tarkista käyttämäsi kanavan yksityisyysasetukset. Älä avaa epämääräisiä linkkejä. Ilmoita eteenpäin tietoturvaongelmista. Mieti, missä yhteyksissä kannattaa kertoa henkilökohtaisia asioita ja kuinka yksityiskohtaisesti.”

No näissä varmaan kaikilla on petraamista ja ajateltavaa.

5. Kanna vastuusi ammattikunnan ja työnantajasi kuvasta julkisuudessa

”Muista, että olet mukana luomassa kuvaa sairaanhoitajien ammattikunnasta aina, kun tuot esiin ammattisi – myös vapaa-ajallasi. Työnantajaasi kohtaan sinulla on lojaliteettivelvollisuus, jonka mukaan työntekijä ei saa vapaa-ajan puheillaankaan aiheuttaa haittaa työnantajalle. Huomioi, että sinut ja työpaikkasi voidaan tunnistaa tietoja yhdistelemällä myös nimimerkillä kirjoittaessasi.”

Juu kyllä minut ainakin osa pystyy työnantajaan yhdistämään. Eikä se haittaa. Mielestäni pyrin antamaan työnantajastani realistisen kuvan verkossa.  Enemmänkin koen vahvistaneeni työnantajani some ja verkko kuvaa ulkopuolisille. Ammattikunnasta täytyy tietenkin pyrkiä antamaan positiivinen kuva. Pyrin kyllä vapaa-ajalla siihen etten ensimmäisenä ole ammattiani esille tuomassa. Ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö auttaisi mikäli tarvitaan.

6. Käytä yhteiseksi hyväksi

”Verkostoidu muiden ammattilaisten kanssa ja kerää hyödyllisiä tietolähteitä. Jaa muita ammattilaisia hyödyttävää tietoa esimerkiksi lukemistasi artikkeleista tai käymistäsi koulutuksista. Osallistu sosiaalisen median avulla terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua koskevaan keskusteluun ja vaikuta päätöksentekoon sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.”

Tätähän sitä ollaan yritetty tehdä. Täytyy todeta, että ihan viime vuosina tuo verkostoituminen on alkanut  näkyä laajemmissakin piireissä. Hyvä niin.

ja lähdehän oli: Sairaanhoitajaliitto - Sairaanhoitajien eettiset ohjeet

Ambulanssi vs. Taksi

Ihan mielenkiintoista keskustelua ollut viime aikoina tarjolla aiheesta ambulanssi vs taksi. Tuleehan tähän törmättyä vähän väliä omassakin asiakas kunnassa. Joskus se vain on potilaan hieman hankala ymmärtää sitä että kehoitamme menemään taksilla. Kuulemma ennen kun ambulanssin tilasi pääsi suoraan sairaalaan. Tämä jonojen ohitse pääseminen se myös jaksaa aina yllättää. Juu, ei ambulanssilla et pääse päivystys jonon ohitse. Tietysti toki silloin kun olet akuutisti hoitoa tarvitseva. Tietty tuossa tilanteessa ambulanssi tilaaminen on päätynyt yleensä hälyttämiseen. Tätä kun on hieman hankala kaikkien ymmärtää. Ambulanssi hälytetään - taksi tilataan.

Onko se ihmisillä sellainen näkemys, että mulle kaikki ja heti. Tietysti omasta terveydestään saa olla ja pitääkin olla kiinnostunut. Onko se sitten akuutti asia, jos esim. Kurkkukipu on jatkunut kaksi viikkoa. Tulee sitten klo 04.15 mieleen soittaa ambulanssi ja olettaa suorilta lähtöä päivystykseen. Tietty en kiellä etteikö vaiva kun vaiva voi akuutisti pahentua. Sitä varten teemme arvion terveydentilastasi ja yleensä voimme kilauttaa tohtorinkin mielipiteen asiaan.

No tämä nyt lähinnä uusavuttomuudesta. Kyllä ihan oikein uusavuttomuus jaksaa hyvin ja oikein hyvin työllistää. Vanhuksia en tästä ryhmästä ole juurikaan löytänyt. Vaikka ikääntyvä väestö on eräs isoimmista kohtaamistamme ryhmistä. Toki myönnän että onhan se joskus hieman koettelevaa lähteä keskellä yötä tuollaiselle keikalle. Täytyy kyllä myöntää, että itse kuitenkin vanhusten kohtaamisesta noin yleensä ottaen pidän. Vaikka hieman surullisen asiasta tekee sen, että usein on kyse yksinäisyydestä ja sitä kautta kumpuavasta avun tarpeesta.

Tälle aamua luin Suomen potilasliiton antaman haastattelun. Aiheesta taksikuljetukset uhkaavat potilasturvallisuutta. Liitto piti vakavana ongelmana tätä ja ehdotti aiheen esille ottamista. Kehoittaisin haastattelun antajaa ottamaan yhteyttä lähimpään ensihoidon palvelujen tuottajaan. Kyllä tähän työhön tutustumaan pääsee. Voi se arki todellisuus valjeta ihan erillä tavalla. 

Itse kuitenkin kuuluttaisin keskustelun tarvetta yhteisöllisyydelle. Katsottaisiin vähän enemmän toistemme perään ja käytettäisiin maalaisjärkeä. Ihan kaikkia asioita ei voi viranomaisillekaan osoittaa. Parhaassa tapauksessa tehdään sitten se kantelu, kun ei se ambulanssi kuljettanutkaan...

Ajamisesta

Tässä eräs päivä oli juttua maailman nopeimmasta ambulanssista Dubaissa. Juu, hienoja vehkeitä mutta  näin suomen oloissa ei mielestäni kovinkaan oleellisia. Sen verran itsellä jäänyt taakse tuo ”pillikuume” että vähän yrittää miettiä miten ajaa tuolla liikenteessä. Tosiasia kun vain on se, etteivät ne hälytyslaitteet muokkaa uusiksi fysiikan lakeja. Näytti olevan tänään lehdessä ambulanssin tieltä suistuminen huonon kelin vuoksi. Sen enempää en tapaukseen ota kantaa, kun en tiedä taustoja tarkemmin. Näitähän sattuu ja tulee sattumaan. Onneksi tapauksessa ei kenellekään sen pahemmin käynyt.

Minään huippukuljettajana en itseäni pidä. Kolhinut olen lansseja mitä tyhmimmissä paikoissa, mutta onneksi tuo alkuaikojen vauhti on hieman hiipunut. Mielestäni työnantajan tulisi huomioda tuota auton käsittelyä uuden työntekijän perehdytys vaiheessa. Sekä tietysti koko uran aikana. Onhan tuossa tietysti kehittymistä tapahtunutkin. Mutta onko tarpeeksi?

työaikaa...

Tuntuu että ensihoidon osalta mitään suurempaa maanlaajuista uutta ei ole tapahtunut. Ainakaan mikäli uutisointia seuraa. Tietysti uutisointi ambulanssin ryöstämisestä piti lukaista hieman tarkemmin. Oli ilmeisesti iltapäivä lehti saanut hieman palautetta jutusta, kun muutama asia lääkkeitä koskien oli hoksattu korjata. Kummasti tuntuu tuo turvallisuus olevan pinnalla ja hyvä niin. Liittokin tuosta asiasta ihan julkilausuman antoi.

Viina se tässä maassa kyllä puhututtaa. Enkä kyllä ihmettele yhtään niin kummallista on tuo uutisointi valviran touhuista ollut. Ei vain mahdu näin sairaankuljettajan päähän tuo järjetön holhoaminen. Meinataanko tuolla holhoamisella todellakin hoitaa alkoholista aiheutuneet haitat. Onko tuo vastaus kansan valistamiseen ja raitistamiseen? Eniten itseäni suututti tuo uutisointi blogeihin puuttumisesta. Oikaistiinhan tuo, mutta kyllä tuntui olevan sananvapaus koetuksella.

Mutta parempi kun jätän tuon pohtimisen muiden huoleksi. Viinasta kyllä juttuja piisaa. Tässä blogissa ne voivat alkaa tuntumaan jo hieman toistolta. Se mitä tässä on saanut viime aikoina ihan työnpuolesta seurata on tuo työaika. Vaihdetaanko 12 tunnin työvuorot 24 tunnin työvuoroihin. Tuo asetelma yksinkertaisena. Tuohon kuitenkin kun alkaa ynnäilemään viikkotyöaikoja ja haittakorvauksia niin johan tuleekin mielenkiintoinen keskustelu. Se vain on tosi asia että työaika tulee allekirjoittaneella varmasti ensi vuonna vaihtumaan jossain välissä. Alue laajenee sen verran paljon, että nämä "uudet" tulijat varmasti tuon 24 tunnin kannattajia ovat. Eikä tuossa mitään pahaa olekaan silloin kun kuljetusmatkat ovat ajallisesti sellaisia ettei nuita pysty muuten järjestämään.

Itselleni tuohon työaikaan siirtyminen lisää työsidonnaisuutta kuitenkin valtavasti. Työstäni kyllä pidän, mutta muutakin elämää toki löytyy. Voiko tuota lisääntynyttä työsidonnaisuutta korvata rahalla? Mielestäni ei voi, koska kaikilla meillä on myös se työn ulkopuolinen elämä ja sitä on hankala kenenkään arvioida tai etenkään sen hintaa rahassa. Eikä tätä rahalla ollakaan suoranaisesti korvaamalla. Haittalisien nousu ei tuota korvausta mielestäni ole. Saapa nähdä miten vanha jaksaa. Useamman "vanhemman" kollegan kanssa emme voi ajatusta ymmärtää. Toisaalta tiedostan kyllä työnantajan näkemyksen. Kuitenkin itse miettii tuota työssäjaksamista ja ennaltaehkäisyä niin ei voi käsittää. No, toisaalta innokkaita ensihoitajan alkujahan on koulunpenkit täynnä...

Virka-apu ja mielenterveyspotilas

Virka-apu ja mielenterveyspotilas

Luinpa tuossa mielenkiintoisen uutisoinnin mielenterveyspotilaiden kuljettamisesta. Ihan täysin ei auennut, että ovatko kyseessä potilaat jotka kuljetetaan ensihoitajan arvion perusteella mielenterveys arvioon tk-päivystykseen (yhteispäivystykseen) vai siirrot tk päivystyksestä M1-kriteerein psykiatrian päivystykseen.

Veikkaisin miltei tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Harvemmin olen itse tarvinnut virka-apua siirryttäessä tk:sta psykiatrian päivystykseen. Toki näitäkin kertoja on vastaan tullut, mutta todella harvassa nämä itsellä ovat. Uutisen mukaan ongelmana on virka-apu pyynnön lähettäminen poliisille. Tarkennettuna sen kirjoittaminen. Tuon pyynnön kun voi tehdä vain virkasuhteinen lääkäri. Toki tahdonvastaiseen hoitoon lähetteen voivat kirjoittaa muutkin kuin virkasuhteiset lääkärit.

Kriteerit tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon:

1) jos hänen todetaan olevan mielisairas;

2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja

3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

Ongelma?

Ongelmaksi  muodostuu nyt se, että kuka tahansa voi lähetteen kirjoittaa.  Sitten pitäisi huolehtia potilaan pääsystä psykiatrian päivystykseen. Mikäli potilas vastustaa lähetteen mukaista hoitoon toimittamista. Lähettävän lääkärin tulisi kääntyä tk:n/päivystyksen lääkärin puoleen saadakseen poliisin turvaamaan potilaan kuljettamisen hoitoon. Tässä on vain käynyt niin hassusti, että lääkäreitä on ulkoistettu tk:sta/päivystyksistä joten he eivät voi tätä asemansa nojalla tehdä. Näinpä koko soppa on valmis.

Kuitenkin itseäni eniten koskettava ja mietityttävä seikka on potilaan kohtaaminen kotona. Itselle tulee melko usein (oikea) mielenterveystehtävä potilaan omaisen/läheisen ilmoituksen perusteella. Hyvin usein potilas ei ole itse halukas hoitoon lähtemään tai mahdollisesti täysin sairaudentunnoton. Näissä tapauksissa tulee pakostikin käännyttyä lääkärin puoleen, jotta saisi poliisit avukseen toimittamaan potilaan hoitoon. Onneksi ei ole vielä ainakaan tätä käynyt, että puhelimeen vastaisi muu kuin virka-lääkäri. No sitä päivää odotellessa. 

Väkivalta ensihoidossa

Tulihan tuo muistoja mieleen tästä sairaankuljettajia kohdanneesta tilanteesta. Tälläiset tilanteet eivät missään nimessä ole ensihoitoon kuuluvia. Toisaalta tuntuvat yleistyvän, joten jotain kai pitäisi tehdä. Ainakin miettiä mistä nämä sitten johtuvat. Itselleni hieman vastaavanlainen tapaus sattui tässä jokin aikaa sitten. Mihinkään valtakunnan mediaan tuo ei päätynyt. Mielestäni ihan hyvä niin. Oikeudessa käytiin, mutta sakkotuomioilla tuosta kaveri selvisi. Mehän emme ole viranomaisia, joten kyseeseen tulee laiton uhkaus. Olisiko tuossa kehittämisen paikkaa. En tietenkään omaa kokemustani voi suoraan verrata tuohon uutisoituun tapaukseen. Itselleni mieleen tulee tuosta teon suunnitelmallisuus.

Voiko näihin sitten varautua? Mielestäni työnantajan tulee huolehtia sellaisesta turvallisuus kulttuurista, että näihin voi varautua. Tuo ei nyt tarkoita mitään "ramboilua" tai muutakaan väkivallan käyttöä. Mielestäni ensihoitajan ei tarvitse olla itsepuolustuksen ammattilainen. Missään nimessä en itsepuolustusta vastaan ole, kun itsekin sitä harrastan. Näissä meidän töissämme on kuitenkin kyse ihmisten kohtaamisesta ja avun tarvitsijoiden auttamisesta. Ikävä totuus on, että näitä tilanteita tulee varmasti olemaan ja tulemaan vastaisuudessakin. Mikä on siis oikea tie huolehtia ensihoitajien valmistautumisesta näihin tilanteisiin?

Kertovatko väkivalta tilanteet ihmisten lisääntyneestä pahasta olosta. Lehdistähän saa lukea jatkuvasti ihmisten syrjäytymisestä ja muista ongelmista. Onko meillä sitten niin paha olla, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää auttajien uhkailu? Soitetaan 112 ja saadaan kuuntelija kohteeseen? Ja jos oikein paha olo on niin uhataan aseella tai muulla väkivallalla. Sitten tämä ryhmä mikä on kärsinyt E-reseptin saapumisesta. Ambulanssissahan niitä lääkkeitä löytyy.

Jonkinlaisen keskustelun paikka olisi mielestäni nyt. Ennen kuin jotain sattuu... Mutta ei maalata piruja seinille vaan lähdetään niistä lähtökohdista, että suurin osa sakun kohtaamista potilaista ovat oikeasti avun tarpeessa.

Säästöjä

Näin ensihoitajan silmiin pakostakin ovat eksyneet nuo säästö uutisoinnit. Ihmetyttää vain, että onko se ihan pakko koskea akuuttihoidon yksiköihin. Samalla uutisoidaan synnytysosastoiden sulkemisesta. Ilmeisesti päättäjien mielestä taksit voivat avustaa synnytyksissä. Kun ei vain mahdu omaan pieneen päähän se, että hälytysmäärät sakuille nousevat vuosi vuodelta ja silti supistetaan. Kait sitä on laskettu jossain "norsunluu tornissa" yksiköiden käyttöasteita. Todettu että vielähän me voidaan kiriä. Ensihoitajahan on kone joka pystyy mihin vain. Ei tarvitse lepoa ja uusiahan innokkaita ensihoitajan alkuja putkahtaa tuon tuosta koulun penkiltä. Itse olen huomannut noiden kuljetus/hälytys matkojen pituuden kasvun. Tulee vain pakostakin mieleen ihmisten eriarvoisuus palveluiden saatavuudessa. Saa siinä sitten joskus selitellä, kun soitosta on reippaasti aikaa.

Tokihan Suomessa on tällä hetkellä heikko taloudellinen tilanne ja jostain pitäisi rahaa säästää. Se vain on helppoa ottaa sieltä näkyvästä. Se vain on niin ettei niitä tehohoito vuorokausi tehdä niin näkyväksi. Kuinkahan monta niitä voitaisiin välttää tehokkaalla ensihoito verkostolla?

Ensihoitoa itsensä vahingoittamisen merkeissä

Itsemurhalla uhkailuhan pitäisi aina ottaa vakavasti. Nykyään kuitenkin tuntuu, että se on yksi keino koettaa saada omia vaatimuksiaan läpi. Hyvin usein näihin sitten liittyy alkoholin käyttö. Varsinkin siihen soitto hetkeen sinne hätäkeskukseen ja ensihoidon kohtaamiseen.  Ikävä se on vain todeta, että näihin lisääntyneisiin tapauksiin alkaa suhtautumaan hieman kyynisesti. En tietenkään vähättele kenenkään hädän tarvetta, mutta kun saman potilaan luona käy vuoro toisensa perään. Kummasti se oma asenne siinä turtuu. Nykyisen ensihoito käsityksen mukaan olen ymmärtänyt, että me olemme niitä akuutti vaiheen hoitajia. Joiden tehtävänä on hoitaa akuuttiin hätään joutunutta potilasta. En tiedä mistä se johtuu, mutta tänä päivänä erilaiset sosiaaliset ongelmat ja muut ongelmat nostavat päätään. Uskaltaisin väittää, että kohtaan varsinaista hätätila potilasta huomattavasti harvemmin kuin urani alkutaipaleella.

Ihmisen käyttäytyminen on kummaa. Kun menee huonosti, niin ongelmat tuntuvat kasaantuvan yhä enemmän. Sitten näihin haetaan apua niinkin huonolla tavalla kuin itsensä satuttamisella tai sen uhkaamisella. Itselläni on tietysti hankala käsittää sitä, että ajatellaan vain itseä. Unohdetaan muut ja kuitenkin yritetään ongelmat vierittää joidenkin toisten hoidettavaksi. Tietysti apua pitäisi saada, mutta onko se akuuttihoidon annettavissa. Voimavarat ihmisellä ovat rajalliset ja tällöin se apu koetetaan saada sieltä mistä sen helpoiten tavoittaa eli meidän kauttamme. Eikä se tietysti väärinkään ole.

Palaan kuitenkin vielä siihen, kun kohtaamme saman potilaan yhä uudestaan ja uudestaan. Vaikka potilas on saanut apua niin sosiaalitoimen puolelta kuin terveydenhuolto puolelta. Silti kohtaamme yhä uudestaan. Pitäisikö joskus kuitenkin  tarttua itseämme niskasta kiinni…

Hieman raskas aihe ymmärretään kyllä, mutta silti arkipäivää...

Opiskelua

Kyllähän se on tällä alallla niin, että uutta tulee opiskella ahkerasti. Vai pitäisikö sanoa, että opiskelemaan kyllä joutuu jos haluaa kaikessa pysyä mukana. Takana ovat ne ajat jolloin kyytimiehelle riitti spr ea-kurssi tai joku muu vastaava koulutus. Eipä näitä vanhan liiton miehiä taida enää meilläkään juuri hommissa enää olla. Tietynlainen sääli sinänsä, kun heidän tarinoitaan muistaa kuunnellen. Toki tarinoita riittää vieläkin, mutta ehkei ihan yhtä värikkäitä. No toisaalta noita tarinoita kuunnellessa taisin itse olla aika noviisi näissä hommissa.

Nykyään vain tuntuu, että maailma tässä ensihoidon puolella muuttuu niin vauhdilla, ettei siihen tahdo perään. Kävin tuossa pakollisen tentin suorittamassa, mutta hieman hölmönä katselin 25 minuutin jälkeen ympärilleni tässäkö tämä nyt oli? Kuten osa kollegoista näyttivät miettivän samaa. Aika erikoista taitojen mittaamista, jos minulta kysytään.

Mietin vain näitä uusia tulokkaita alalle. Mieli ja kroppa täynnä virtaa. Haetaan kaikenlaisia pätevyyksiä ja muita. Hoidetaan varmasti potilaita tehokkaasti (ehkä joskus jopa liiankin). Sitten kuitenkin osaamisen näyttö tuntuu loppuvan yksinkertaiseen tietokoneen näpyttelyyn. Onkohan tuo ihan ajateltu loppuun? Tietysti tämä on vain oma näkemykseni asiasta. Mitä olen muualta kuullut siis toisista alueista niin saatetaan siellä tehdä jotain paremminkin ja motivoida pitämään ammattitaitoa muutenkin yllä.

Tarkoituksena tosiaan ei ole voivotella oman motivaation puutetta. Kuitenkin se vanhan liiton mies näyttää hyppäävän minusta esiin kun kahvipöydässä näistä asioista keskustellaan.